Vyöruusu – kehon pyrkimys tasapainoon
Viime kesänä monta viikkoa jatkuneiden helteiden aikana olkavarteeni ilmestyi vyöruusu.
En kylläkään heti tiennyt, mitä ne kuumottavat ja tuikkivan tuntuiset näpyt olivat. Lähteitä tutkiessani totesin oireiden täsmäävän vyöruusun oireiden kanssa.
Vyöruusu voi tulla kenelle tahansa, joka on joskus sairastanut vesirokon. Vesirokkovirus jää lymyilemään selkäytimen hermosoluihin ja saattaa aktivoitua vyöruusuksi. Korkea ikä ja heikentynyt vastustuskyky lisäävät sairastumisriskiä. Vyöruusun saadakseen ei tarvitse olla mitään perussairautta. Vastustuskyky saattaa olla heikentynyt esimerkiksi pitkittyneen stressin myötä. Siihen kun lisätään jokin laukaiseva tekijä, kuten helteinen keli tai vaikkapa valvominen, vyöruusu on valmis puhkeamaan.
Koska kaikki fyysiset vaivat liittyvät aina jollakin tapaa myös mielentilaan ja tunnepuolen asioihin, jaan tämän oman kokemukseni yhtenä esimerkkinä kehon ja mielen yhteistoiminnasta ja jatkuvasta pyrkimyksestä tasapainoon.
Koska tämänkin vaivan yhteydessä olin jälleen kerran hyvin innoissani homeopatian vaikutuksesta, en malta olla kertomatta, mitkä lääkeaineet auttoivat ja minkälaisella annostuksella niitä otin.
Ennen iho-oireiden ilmestymistä vasenta olkavarttani alkoi kuumottaa. Samaan aikaan tunsin aina välillä, miten koko vasenta kylkeä pitkin reiteen asti kulki sähköiskumainen tuntemus. Nämä oireet tuntuivat nukkumaan mennessä kahtena iltana peräkkäin. Olo oli kipeä, kuumeinen ja ärtynyt.
Sitten olkavarteen ilmestyivät rakkulat, joiden sisällä oli nestettä. Rakkulat olivat lähellä toisiaan, ja yhdessä ne muodostivat kahden euron kolikon kokoisen läntin. Kun rakkulat muodostuivat, sähköiskutuntemukset hävisivät. Ymmärsin että ne olivat vyöruusuun usein liittyviä hermokipuja, jotka eivät yltyneet pahoiksi, vaan hävisivät heti jo alkulähdössä.
Jo ennen rakkuloiden muodostumista, ennen kuin edes tiesin mistä oli kyse, otin olotilaani yhden annoksen Arsenicum C200:aa. Se helpotti yleisoloani. Kun rakkulat alkoivat kehittyä, otin jälleen Arsenicumia. Kokeilin välillä myös C30-potenssia, mutta se ei toiminut yhtä hyvin. Rakkulat olivat tosi kivuliaita. Arsenicum lievitti kuumotusta ja kipua.
Kun rakkulat alkoivat olla täysimittaisia, tuli vaihe jossa olkavarsi turposi jonkin verran ja iho tuntui pinkeältä. Otin tässä vaiheessa Apis C30:a, joka auttoi turvotukseen. Pahinta turvotusvaihetta kesti vain muutaman tunnin.
Tässä vaiheessa minuun iski joihinkin akuuttitauteihin selvästi kuuluva pelokkuus. Vaikka lääkeaineet toimivat parhaalla mahdollisella tavalla, eli paraneminen eteni koko ajan, mieleni teki minulle tepposet. Aloin miettiä, että mitä jos turvotus vain lisääntyy lisääntymistään eikä veri pääse kunnolla kiertämään. Kun olkavartta oikein kovasti kiristi ja turvotti, jouduin ottamaan pelkooni yhden annoksen Aconitum C30:a. Se auttoi samantien.
Kuumottavaa olotilaa rauhoitti myös rakkuloiden suihkuttelu. Kokeilin ensin kumpi tuntui paremmalta, lämmin vai kylmä vesi. Jos lämmin vesi olisi ollut parempi, olisin ottanut Rhus toxicodendronia, joka on yksi tärkeimmistä lääkeaineista vyöruusuun. Viileä vesi tuntui kuitenkin paremmalta. Eli jatkoin Arsenicumin ottoa kerran tai pari kertaa päivässä tuntemusteni mukaisesti siihen asti, kunnes rakkulat alkoivat kuivua.
Olkavarsi oireili viikon verran. Viimeisinä päivinä en enää ottanut mitään lääkeainetta, koska rakkulat hävisivät tehokkaasti. Jouduin välillä pitämään laastaria niiden päällä, jotta parantuessaan rikki meneviin rakkuloihin ei päässyt bakteereja. Myös tartuntavaaran vuoksi on hyvä tässä vaiheessa pitää rakkulat peitettyinä.
Entä sitten se mielentila? Ennen vyöruusun puhkeamista olin jo jonkin aikaa tuntenut itseni stressaantuneeksi. Olin pian avaamassa uudet nettisivuni ja niiden viimeistelylle ja sisällön kirjoittamiselle oli vaikea löytää aikaa. Pääni oli täynnä ideoita, mutta ajanpuutteen vuoksi en pystynyt saattamaan niitä konkretiaan asti. Turhautuneisuus suorastaan kiehui sisälläni. Samanaikaisesti ulkona oli viikkoja kestävä poikkeuksellinen hellekeli, jonka koin yllättävän rasittavana.
Tällaiset tuntemukset sitten riittivätkin laukaisemaan vyöruusun. Keho tuntui puskevan sisäistä kuumuutta ulos ihon kautta. Heti kun rakkulat alkoivat ilmestyä, sisäinen olotilani alkoi helpottua. Mieli rentoutui. Opin ottamaan aikaa kirjoittamiselle pienenpienistä hetkistä. En jäänyt odottelemaan inspiraatiota tai täydellisen sopivaa hetkeä, vaan jatkoin tekstien naputtelua heti, kun siihen tarjoutui pienikin tilaisuus. Vyöruusu toimi kivuliaana mutta tehokkaana venttiilinä, joka vapautti sisäistä painetta.
Mainitsemani lääkeaineet ovat yleisimpiä homeopaattisia lääkeaineita, joilla vyöruusun rakkulavaihetta hoidetaan. Jos hermokivut ovat kovat tai jäävät vaivaamaan vielä rakkuloiden kuivuttua, kannattaa varata aika homeopaatille.